Tänä jouluna äiti ei juo

”Odotin viikonloppuja kuin tulisilla hiilillä. Syyllistin lapsiani, huusin ja raivosin, sillä koin heidät taakaksi itselleni. Ei minusta ollut tarjoamaan heille syliä, vaikka sisimmässäni halusin olla hyvä äiti. Viinanhimo voitti joka kerta. Muiden nukkuessa kittasin kaljaa pannuhuoneessa. Juomiseeni löytyi aina syyllinen itseni ulkopuolelta. Vääränlainen mies, vika oli elämän olosuhteissa tai lapsissani.” Tiina Kaleva-lehdessä 11.12.2010

Vuoden 2004 joulun Tiina muistaa ikuisesti ja niin hän tahtookin. Se oli joulu, joka muutti kaiken. – Aloitin jo aatonaaton korkkaamalla pullon. Jouluaatoksi kylään tuli vieraita ja sukulaisia. Minä en muista aa­tosta mitään. Jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä heräsin. Tyhjiä pulloja oli kaikkialla. Siivosin, itkin ja join lisää. Silloin loppuivat lasteni voimat, he olivat niin pitkään joutuneet seuraamaan juomistani. Esikoi­se­ni, joka oli 11-vuotias, soitti äidilleni ja pyysi hakemaan hänet ja kaksi pienempää sisarustaan kotoa pois. Ryvin tämän jälkeen itse vihassa ja join viikon.

Sitten tuli se puhelu. So­siaa­­livirastosta soitettiin ja kerrottiin, että jos en suostu kuntoutukseen, lapseni otetaan huostaan. Suos­tuin.

Viimeisen kerran Tiina korkkasi 28.12.2004. Tiinan ja lasten uusi elämä alkoi Pukarin kuntoutuskodissa, jossa hän vietti lapsineen kaksi kuukautta. – Kuntoutuspaikkoja perheille on mielestäni aivan liian vähän. Itse koin, että oli hyvä tavata mui­ta alkoholistiäitejä ja heidän lapsiaan. Emme olleet ainoita. Kuntoutuksen jälkeen kävin avohoidon puo­lella puoli vuotta.

Raittiina seuraavaan jouluun

– Ensimmäinen raitis joulu vuonna 2005 oli aivan kamala. Odotin sitä jo lokakuusta lähtien pelon sekaisin tuntein, en tiennyt miten selviän muistoista selvin päin, Tiina kertoo.

Vuoden takaiset tapahtumat olivat liian tuo­reessa muistissa. Itsehoitoryhmissä Tiina sai purkaa pelkojaan, ja lokakuusta lähtien hän kävikin ryh­mis­sä joka päivä. Puhuminen auttoi. Aattoaamusta iltaan saakka hän sai tekstiviestejä muilta itsehoitoryh­mä­läi­sil­tä. Kaikissa sanoma oli sama: ”Hyvää raitista joulua”. – Ne auttoivat kohtaamaan pelot ja pääsemään pahim­man yli. Joulupäivä oli jo hieman helpompi, Tiina kertoo.

Ensimmäiseen raittiiseen jouluun vinkkejä: opettele luottamaan, että paha olo menee ohi. Jos päätät ettet nyt toimi niin kuin ennen, lopputuloskaan ei ole sama.

Enää joulunaika ei pelota

– Vuoden 2008 jouluaattona havahduin siihen, etten ollut muistanut enää pelätä.

Tänä päivänä Tiina hoitaa itseään käymällä viikoittain puhumassa itsehoitoryhmässä sekä osallistumalla eri­laisiin tapahtumiin kokemuspuheenvuoroin. – Oman tarinan kertominen auttaa sekä minua itseäni että saattaa myös antaa toivoa muille äideille, joilla on päihteiden kanssa ongelmia. Joka aamu pyydän itselleni raitista päivää ja illalla kiitän siitä, Tiina kertoo.

Nykyisin joulun odotus on erilaista. – Pitää ihan toppuutella itseänsä ettei jo lokakuussa ala ripustamaan jouluverhoja. Marraskuun 1. päivänä annoin itselleni luvan sen tehdä, Tiina kertoo.

Joulu otetaan nykyisin päihdetyöntekijänä työskentelevän Tiinan perheessä vastaan vuonna 2010 Tiinan ja Kari Peltolan perustaman yhteisöhoitoon perustuvan Suvala-yhteisön asukkaiden kanssa. Aattoa vietetään perinteisesti syöden runsaasti ja lahjoja avaten.

– Tärkeintä minulle on raittiuteni lisäksi omat lapseni, Tiina toteaa haastattelun lopuksi.