Emme halua viinejä ruokakauppoihin, eikä niitä sinne tarvita

Keskustelu viinien saamisesta ruokakauppoihin on edennyt nyt hallitusneuvotteluihin. Julkisuudessa asiaa on tähän saakka pyöritelty milloin kenenkin näkökulmasta – ja luonnollisesti sekä puolesta että vastaan. Päivittäistavarakaupan kanta on selvä, ja sitä ohjaa taloudellinen mielenkiinto sekä halu saada lisää voittoa. Moni kuluttaja puolestaan saattaa ajatella, että oma elämänlaatu paranee, kun viinin saa näppärästi ruokaostosten kanssa samasta paikasta. Mutta unohtuuko tällöin ajatella asiaa itseä laajemmin?

Yhtälö menee todennäköisesti nimittäin näin: Viinien vähittäismyynnin tuominen ruokakauppoihin merkitsee väistämättä ja ennen pitkää myös väkevien alkoholijuomien tuloa ruokakauppoihin. Tarjonnan lisääntyminen lisää päihteiden kulutusta. Ja lopulta: kasvava kulutus lisää päihdehaittoja, joista eniten ja nopeimmin kärsivät päihderiippuvuuteen sairastuneet ja heidän läheisensä.

Mieti! Suomessa arviolta 70 000 lasta elää lasista lapsuutta tälläkin hetkellä. Rohkenen väittää, etteivät he haluaisi, että viinit – ja siis ennen pitkää myös viinat – tuodaan tarjolle perheen lähikauppaan. Tai ne lähes miljoona muuta läheistä, jotka kokevat pelkoa, ahdistusta, huolta ja surua perheenjäsenen tai muun tärkeän ihmisen päihteiden käytöstä. He eivät taatusti halua viinejä ruokakauppaan.

Tai sairastunut itse, joka kokemusasiantuntijaa lainatakseni joutuisi joka kerta maitopurkin hakiessaan kulkemaan myös viinihyllyjen ohi ja kohtaamaan houkutuksen, jota on vaikea vastustaa. Riippuvuussairaus kun ei ole tahdonalainen asia. – Ei hänkään tahdo, eikä tarvitse, viinejä ruokakauppaan.

Totta kai poliittisia päätöksiä tehdessä on syytä muistaa inhimillisen näkökulman lisäksi myös raha. Ketäpä meistä veronmaksajista ei julkinen talous kiinnostaisi? Tässäkin on todennäköinen yhtälö: Kun päihdehaitat kasvavat, ne näkyvät mm. poliisin, lastensuojelun ja muun sosiaalityön sekä terveydenhuollon kasvavana työmääränä ja siten yhteiskunnan – siis veronmaksajien – kontolle lankeavina kustannuksina. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat jo tällä hetkellä ylikuormitettuja ja aliresursoituja. Miten siis julkisesta taloudesta huolehtiminen onnistuu tieten tahtoen työmäärää ja kustannuksia lisäämällä?

Tasapuolisuuden vuoksi vielä tämä: Kuvitellaan, että et ole sairastunut alkoholiriippuvuuteen. Otat viinilasillisen silloin tällöin juhlistaaksesi jotakin tai arki-iltana palkitset itsesi lasillisella työpäivän päätteeksi. Juot ns. sivistyneesti. Kolme kysymystä sinulle: Huomaatko, että viinipullo saattaa tarttua mukaasi entistä helpommin, jos sen saa ostettua ruokakaupasta? Huomaatko, että saatat olla vaaravyöhykkeellä sairastua riippuvuuteen? Tissuttelu nimittäin on salakavalaa. Ja kolmas kysymys: Onko todellakin välttämätöntä saada ostettua se viini ruokakaupasta? Hinnalla millä hyvänsä.

Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkostoon kuuluu yli 60 valtakunnallisista sosiaali- ja terveysalan järjestöä, jotka haluavat ehkäistä ja vähentää päihdehaittoja. Meidän mielestämme alkoholin myynnin laajentamisesta koituvaa yhteiskunnallista kuormitusta ja inhimillistä hätää tulee ennalta ehkäistä luopumalla myyntipisteiden moninkertaistamisesta. Emme halua viinejä ruokakauppoihin, eikä niitä sinne tarvita.

Yrmy Ikonen
Toiminnanjohtaja
A-Kiltojen Liitto ry
Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston koulutustyöryhmän puheenjohtaja