Korvaushoito on lääke, mutta tarvitaan muutakin

Hennan päihteiden käyttö alkoi 13-vuotiaana kokeiluna kaveriporukan kanssa. ”Porukassa oli vanhempia poikia, jotka käyttivät alkoholin lisäksi kannabista ja amfetamiinia. Jouduin siis huonoon seuraan, mutta heti tunsin, että päihteet on mun juttu”, Henna kertoo. ”Olin epävarma ja sosiaaliset suhteet tuntuivat hankalilta. Elämä oli nuoruuden kuohuntaa ja kotona oli ongelmia, niin päihteet rauhoittivat ja tuntuivat hyvältä. Käyttö oli holtitonta ihan heti. Eli addiktion merkit olivat ilmassa”, Henna muistelee aikaa vajaa 30 vuotta taaksepäin.

Henna kävi kuitenkin koulua ja sai suoritettua peruskoulun ja lukion. Siskon jalanjäljissä Henna lähti opiskelemaan oikeus­­tiedettä. ”Oli kova tarve miellyttää vanhempia. Tunsin, etten saanut kiitosta vanhemmilta ja halusin saada hyväksyntää. Opiskelin tosi kovaan tahtiin. Valmistuin 22-vuotiaana oikeustieteiden maisteriksi”, Henna kertoo. Kova opiskelutahti aiheutti masennusta ja ahdistusta, mutta päihteitä Henna ei opiskeluaikana käyttänyt.

Työn ohessa päihteitä

Työelämään siirryttyään Henna eli kulissielämää. Henna kävi kokopäivätyössä, mutta vapaa-aikaan päihteet olivat nyt tulleet. Aluksi Henna joi alkoholia, mutta pikkuhiljaa hän siirtyi muihin päihteisiin ja myös kovat huumeet tulivat kuvioihin. Päihteet olivat itselääkintää, unohdusta ja turtumusta vastapainoksi kaikille vaatimuksille, joita Henna koki.

Työpaikka vaihtui tiuhaan. Ihme kyllä työstä ei koskaan huomautettu mitään, vaikka Henna arvelee, että täytyi työtuloksissa näkyä, että hän vietti kaiken vapaa-aikansa päihteiden alaisena. Päihdeongelmasta ei kukaan kysynyt mitään.

Jossain vaiheessa Henna itse kääntyi työterveyslääkärin puoleen, mutta vain hankkiakseen lääkkeitä ahdistus- ja masennusoireisiin. ”Tämähän on hyvä juttu”, Henna ilahtui lääkkeet saatuaan. ”Rupean käyttämään näitä, en tarvitse enää alkoholia”, hän tuumasi ja siitä alkoi uusi kierre. Henna oppi taitavaksi: hän vaihtoi lääkäriltä toiselle, lääkkeet katosivat ja tarvittiin uudet lääkkeet, reseptit katosivat ja tarvittiin uusi resepti. Lääkekoukku oli saanut otteen Hennasta ja aloitti lumipalloefektin: kaikki saatavilla olevat päihteet alkoivat maistua.

Identiteetti ja arvot muuttuivat

Sitten työt loppuivat tuotannollisista syistä ja Henna koki jäävänsä tyhjän päälle. ”Identiteettini oli rakentunut sen varaan, että olen lakimies, se oli paitsi ammatti, myös status. Sitten olinkin tyhjän päällä. Ja oli aikaa päihteiden käyttöön”, Henna kertoo ja jatkaa: ”Mielekkään tekemisen puute ja liika aika, se on vaaran paikka addiktille ja ymmärrän sen nyt.”

Siinä kohtaa koko elämä rupesi pyörimään huumeiden ja rahan etsimisen ympärillä. Keneltä saa aineita? Mistä saa rahaa? Rikollinen elämäntapa ja rikollisuus tuntuivat ihan oikealta ja oikeutetulta. Henna teki omaisuusrikoksia saadakseen rahaa päihteisiin, vaatteisiin ja meikkeihin. Koko identiteetti muuttui ja omat arvot muuttuivat.

Tapahtui kaikenlaista ikävää. Oli onnettomuuksia ja Henna joutui putkaan ja sairaalaan lukuisia kertoja. Katkeruus valtasi mielen: ”Miksi minulle kävin näin? Miksei se riitä, että olen kouluttautunut hyvään ammattiin?” Nyt Henna tunnistaa sen aikaisessa itsessään auktoriteettivastaisuutta ja kapinaa koko maailmaa vastaan.

Alkoi hoito- ja katkokierre

”Kesti pitkään ennen kuin pystyin myöntämään, että minulla on päihdeongelma, enkä pysty lopettamaan käyttöä”, Henna kertoo ja jatkaa: ”Hakeuduin ensimmäisen kerran katkolle ja hoitoon 37-vuotiaana. Siinä vaiheessa päihteiden käyttö aiheut­ti jo psykoottisia oireita. Kuulin ääniä ja näin juttuja, joita ei oikeasti ollut olemassakaan. Se säikäytti. Kuolemanpelko oli valtava.”

Alkoi hoito- ja katkokierre. Henna kokeili sekä avo- että laitoskuntoutusta. Monenlaisia interventioyrityksiä oli. Rankka juttu oli se, kun Henna lähti Myllyhoitoon. ”Se pysäytti aika lailla. Joudin katsomaan peiliin ja käymään läpi omaa elämää semmoisena kuin se on ja kuulemaan myös läheisten näkemyksiä siitä, mitä olen tehnyt. Läheisten puolesta tuntui todella pahalle. Oli ihan hirveä syyllisyys ja häpeä kaikesta tehdystä”, Henna muistelee.

Korvaushoito oli uuden alku

Myllyhoidon jälkeen Henna lähti kokeilemaan korvaushoitoa ja pääsikin siihen marraskuussa vuonna 2020. Se muutti elämää paljon; se oli uudenlainen alku. ”Korvaushoito vie vieroitusoireet pois”, Henna kertoo. ”Korvaushoito on minulle apuväline, lääke, joka auttaa eteenpäin. Enkä todellakaan aio olla korvaus­hoidossa loppuelämääni. Pikkuhiljaa voin pudottaa annosta ja päästä eroon hoidosta kokonaan”, Henna toteaa luottavaisena.

Mutta pelkkä lääke ei tokikaan ole Hennaa auttanut. Kun ongelmana on ollut koko elämäntapa ja kaikki ne ihmiset, joista pitää irrottautua, töitä joutuu tekemään myös itse. ”Sitä miettii, että mitäs sitten, kenen kanssa minä nyt olen, kun olen menettänyt kaiken”, Henna kertoo. ”Kun on vuosikausia ollut jonkun päihteen vaikutuksen alaisena, päihteettömänä kaikki tuntuu jännittävältä ja jopa pelottavalta. Ihmiset pelottavat, paikat pelottavat. On pelottavaa mennä kauppaan tai bussiin. Tuntee olevansa kauhean paljas ja alaston. Ei tiedä, miten ihmisten kanssa ollaan, miten niille puhutaan. On niin etääntynyt tavallisista ihmisistä ja koko yhteiskunnasta”, Henna kuvaa oloaan. Tarvitaan siis muutakin kuin pelkkä lääke. Tarvitaan tukea ja oikeanlaisia ihmisiä.

Onko kaikki nämä vaiheet sittenkin tarvittu?

Myllyhoidonkaan jälkeen kaikki ei ole sujunut suoraviivaisesti, vaan on ollut retkahduksia ja katkoreissuja. Henna arvelee, että kaikki ne on tarvittu siihen, että hän nyt on Vantaan A-killassa. Ja ihan ensimmäistä kertaa A-killassa Henna muistelee lämpimästi. ”Olin jo paremmassa kunnossa ja A-kilta tuntui hyvälle. Kävijät, työntekijät, miljöö ja kaikki ne mahdollisuudet A-killassa tuntuivat kerta kerran jälkeen omalta. Vietin paljon aikaani askarteluhuoneessa, jossa maalasin ja oli tilaisuus vetäytyä omiin oloihin. On ollut hienoa ja lohdullista, että minut on otettu jotenkin lämmöllä vastaan siitäkin huolimatta, että kaikki ei ole ehkä mennyt ihan niin kuin pitäisi”, Henna kiittelee.

Vai onko sittenkin mennyt juuri niin kuin on pitänyt? Sillä nyt Henna toimii A-killassa vertaisohjaajana ja vertaisena, tekee asiakastyötä ja pitää infoja. Hennaan luotetaan ja se tuntuu hyvälle. ”Haluan olla luottamuksen arvoinen. Tulen, kun on sovittu ja hoidan homman. Saan kiitosta ja olen saanut vaativampia hommia, että ehkä kaikki sittenkin on mennyt hyvin. Kaikki poukkoilevat ja kuoppaisetkin vaiheet on ehkä sittenkin pitänyt käydä läpi”, Henna arvelee.

Terveisiä kaikille, lupaus omille läheisille

Ihmisille, jotka luulevat, että päihteitä käytetään siksi, että on hauskaa, Henna haluaa sanoa, ettei tunne ketään, joka käyttää siksi, että se olisi hauskaa. Koska se ei ole hauskaa! On vain sisäinen pakko lääkitä pahaa oloa.

Suurinta syyllisyyttä omasta päihdehistoriastaan Henna tuntee suhteessa läheisiinsä. Henna on kiitollinen, että välit omiin läheisiin ovat säilyneet ja kestäneet kaiken, ja nyt jo parantuneetkin. Syyllisyys on taakka, jota Henna kantaa ja johon Hennalla on vain yksi vastaus: ”En voi tehdä muuta kuin olla päihteittä nyt.”

Teksti: Kirsi Mäki
Kuva: Kati Skyttä