Ukki, oot tärkeä ja rakas!
Päihderiippuvuuteen sairastuminen koskettaa sairastuneen itsensä lisäksi myös hänen lähipiiriään. Arvioiden mukaan maassamme on noin 400 000–500 000 päihderiippuvaista. Läheisiä on tähän lukuun nähden moninkertainen määrä. Päihderiippuvuuteen sairastumisen seurauksena jotkut ihmissuhteet saattavat kariutua väliaikaisesti tai kokonaan, jotkut säilyvät.
”Myönnän, että kyllä minä siitä järkytyin, kun kuulin, että Laura käyttää päihteitä”, toteaa Lauran ukki Sven Eklund ja jatkaa: ”Laurasta kun en ollut huomannut, että käyttää mitään.”
Laura puolestaan ei olisi toivonut ukin tietävän päihteidenkäytöstään mitään: ”Olin 12-vuotias, kun aloin juoda alkoholia. Rupesin pyörimään vanhempien kundien kanssa ja käytin alkoholia päivittäin. Kovat huumeet tulivat mukaan, kun olin 15–16-vuotias. Äiti kielsi, etten saa soitella ukille. Hän pelkäsi, että olisin pyytänyt ukilta rahaa. En soitellut, enkä pyytänyt rahaa silloin, enkä ole koskaan pyytänyt. Ja sitten äiti itse meni kertomaan ukille, että käytän huumeita. Sitä en olisi halunnut.”
Päihdemaailma ei toki ollut ukille uusi asia.
Ukki muistelee
Ukki syntyi vuonna 1939 viisilapsiseen perheeseen kaksi kuukautta isänsä kuoleman jälkeen. Sodan sytyttyä perheen puoliorvoksi jääneet lapset lähetettiin sotalapsiksi Ruotsiin. Siellä kului ukin elämän ensimmäiset kuusi vuotta hyvässä kodissa pappilassa.
Suomeen ukki palasi sodan päätyttyä. ”Meitä tuli Helsingin juna-asemalta noutamaan kaksi tätiä. Toinen oli äitini, mutta enhän voinut sitä tietää. Olin ollut vain kahdeksan kuukautta vanha, kun jouduin äidistä eroon”, ukki muistelee. ”Elämä meni eteenpäin. Lapsuus oli monella tapaa hienoa aikaa. Kulosaari oli meille lapsille paratiisi.”
Ukki ei ollut nuoruudessaan viinasta kiinnostunut, vaikka kaveripiirissä olikin joitakin ”viinamiehiä”. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin olla selvää, että myös ukin omassa lähipiirissä oli ihmisiä, joilla oli huomattavia päihde- ja mielenterveysongelmia. Ukin nuoruudessa solmima avioliittokin oli vaikea, vaikka kestikin yli 30 vuotta puolison kuolemaan saakka.
Autoin parhaani mukaan
”Kerran Lauran äiti, siis tyttäreni, tarvitsi lastenhoitoapua, kun Laura oli vauva. Hoitajaksi lupautunut ihminen olikin vienyt Lauran lastenkotiin. Hain Lauran heti pois”, ukki kertoo ja jatkaa: ”Autoin Lauran perhettä parhaani mukaan, sillä puutetta ja hankaluutta oli monenlaista. Ostin heille kotiin astioita tai kassillisen ruokaa. Vein tyttöjä, Lauraa ja Lauran siskoa, kouluun. Semmoista, mitä nyt ukit tekevät.”
”Eräänä kesänä keräsimme yhdessä lakkoja. Tytöt saivat itselleen marjojen myynnistä saadut rahat, peräti 600 markkaa”, ukki muistelee. Myös Laura muistaa ukin avun ja ihanat kesät Helsingistä Kainuuseen muuttaneen ukin luona: ”Minä ostin marjarahoilla itselleni koulurepun ja hienon Adidaksen puvun.”
Tämä ei ole mikään hyötysuhde
Päihderiippuvuuteen sairastuneen läheisen kohdalla puhutaan usein siitä, kuinka hyvää tarkoittava apu, esimerkiksi rahan antaminen ruokaan tai asumiseen, vain mahdollistaa sairastuneen päihteiden käytön.
Ukilla on tästä kokemusta. ”Olen joutunut laittamaan välit poikki ja kieltämään yhteydenpidon itseeni, kun erääseen lähipiiriin kuuluvaan ihmiseen ei voi yhtään luottaa. Annoin rahaa ja päihteisiin ne rahat menivät”, ukki kertoo. Lauran kohdalla on ollut aina toisin.
Lauralle on ollut läpi elämän tärkeää, ettei hän pyydä ukilta rahaa: ”Ukki on niin kiltti ja jotkut käyttävät ukkia hyväksi. Jotkut olisivat rahaa lypsämässä. Ei ole minkäänlaista kunnioitusta ukkia kohtaan. Tuntuu siltä, että minun pitää suojella ukkia. En halua olla semmoinen kuin muut ukin lähellä ovat. Haluan, että meillä on oikeasti hyvät välit, eikä tämä ole mikään hyötysuhde.”
Luottamus on tärkeä
”Kun kuulin, että Laura käyttää päihteitä, sen huomasi ehkä siitä, ettei hän pitänyt niin tiiviisti yhteyttä minuun”, ukki palaa ajassa taaksepäin silminnähden liikuttuneena. ”Välit eivät menneet poikki, mutta ei vain oltu niin tiiviisti yhteydessä. Olin kovasti huolissani, mutta se, että Laura ei valehtele minulle, on merkinnyt paljon. Meillä on säilynyt semmoiset välit, että kaikesta pystytään puhumaan.”
”On ollut helppo puhua totta, tai ei helppo, mutta olen aina ajatellut, etten ukille lähde valehtelemaan. Vaikeinta oli kertoa huumeiden käytöstä ja vähän siinä huijasinkin, kun jätin kertomatta piikkihuumeista. Se oli niin kova häpeä. Muuten olen aina puhunut totta”, Laura kertoo.
Saan nukuttua, kun olet turvassa
Lauran jouduttua vankilaan ukin huoli helpottui ja hän toteisikin Lauralle: ”Nyt minä saan nukuttua, kun tiedän, että oot turvassa.”
Laura puolestaan järkyttyi ukin sanomisista: ”Mietin, että ukki ei oo saanut nukuttua ties kuinka moneen vuoteen mun takia. Ei helvetti, mitä oon aiheuttanut ukille. Miten oon voinut olla niin itsekäs?”
Nyt jälkikäteen molemmat toteavat, että vankila oli Lauralle hyvä asia, sillä siellä ja sen jälkeen Laura on päässyt päihteistä eroon sekä saamansa hoidon että muun muassa A-killan vertaistuen avulla.
Tulevaisuus näyttää valoisalta
”On maailman paras asia, kun Laura on A-killassa”, ukki toteaa ja kertoo olevansa vakuuttunut siitä, että Laura kyllä pärjää elämässä. ”Laura on löytänyt hyvän ihmissuhteen ja Laura pääsee vielä pitkälle noissa A-kilta-asioissa.”
Ukki on jo iäkäs. Lauraa huolestuttaa, miten ukki pärjää, mutta pikkuhiljaa osat vaihtuvat ja Laura haluaa auttaa ukkia. ”Ukilla on ollut ympärillä paljon vaikeita ihmisiä ja välillä ukin elämä on ollut todella rankkaa. Ihmettelen, miten ukki on pysynyt täysjärkisenä eikä ole tarttunut pulloon. Ja nyt, kun ukilla on ikää, haluan auttaa kaikessa, mitä tulee”, Laura pohtii.
Ukki tietää, mikä häntä elämän varrella on auttanut: nykyinen hyvä parisuhde sekä lapsuudessa hyvä koti ja maailman paras ukki.
Laura oikaisee ukkia: ”Mulla se maailman paras ukki on! Oot mulle tärkeä ja rakas.”
”Tiedän sen”, toteaa ukki ja kaappaa Lauran kainaloon.
Teksti: Kirsi Mäki
Kuvat: Kirsi Mäki ja Laura Eklund
