Vertaisten avulla irti häpeästä
A-Kiltojen Liiton naiserityistä toimintaa on kehitetty vuodesta 1984 yhdessä vertaisten, vapaaehtoisten ja A-Kiltojen Liitto ry:n henkilöstön kesken. Vuosina 1984–2022 naistoimintaa ideoi ja organisoi Naisjaosto ja vuodesta 2023 alkaen Tilaa toipua -jaosto. Naisjaostossa pitkään vaikuttanut ja mukana ollut Anneli Leskinen muistelee toimintaa lämpimästi.
”Olen kasvanut alkoholistiperheessä ja koulussa tunsin siitä häpeää. Sain joskus jopa jälki-istuntoa, kun läksyt oli tekemättä. Enkä saanut silloin opettajalle sanottua, lapsi kun olin, ettei kotona yksinkertaisesti voinut tehdä läksyjä”, muistelee siilinjärveläinen Anneli Leskinen omaa läheiskokemustaan päihderiippuvuuteen sairastuneen vanhemman lapsena. Myöhemmin läheiskokemukselle tuli jatkoa, kun Annelin nyt jo ex-avopuoliso oli päihderiippuvainen.
Vertaistukea läheisen tunteisiin ja kokemuksiin Anneli on saanut A-kiltatoiminnasta sekä erityisesti A-kiltojen ja A-Kiltojen Liiton naistoiminnasta.
Kuormasta voi vapautua
”Häpeä, jota tunsin, oli samaa, jota päihderiippuvuuteen sairastuneet naiset tunsivat. Tämän ymmärsin naisten tapahtumissa. Häpeä on tunne, jonka äärellä olimme vertaisia. Ei ollut väliä, oletko itse sairastunut vai sairastuneen läheinen. Yhtäläisyyksiä on niin paljon”, Anneli toteaa painokkaasti.
”Olin ollut häpeäni takia koko ikäni varppeillaan. Vaikka olenkin puhelias, en ollut avoin. Kannoin yksin mielessäni vaikeita asioita. Niistä pystyi puhumaan vain naisten kesken”, Anneli kertoo ja jatkaa: ”Naisilla on omat asiansa, kuten on tietenkin myös miehillä, ja keskustelu naisten kesken on erilaista. Keskustelut ovat syvällisempiä ja ne menevät henkilökohtaisemmiksi kuin miesten läsnä ollessa. Jostain syystä se vain on niin.”
”A-kiltojen vertaisten kanssa käymieni keskustelujen avulla olen ymmärtänyt sen, ettei tätä kuormaa tarvitse kantaa koko loppuikäänsä”, toteaa Anneli kiitollisena. ”Se, että samanlaisia kokemuksia, ajatuksia ja tunteita on jollakulla toisella, on ollut tärkeää ymmärtää. Tärkeää on ollut myös ymmärrys siitä, ettei menneelle ajalle voi enää mitään.”
”A-kiltojen vertaisten kanssa käymieni keskustelujen avulla
olen ymmärtänyt sen, ettei tätä kuormaa tarvitse kantaa koko loppuikäänsä.”
Tämä on tarkoitettu minulle!
Anneli oli mukana jäsenenä A-Kiltojen Liiton naisjaostossa pitkään ja muistelee toimintaa ja tapahtumia lämpimästi: ”Tapahtumissa oltiin asian ytimessä, kun ohjelmassa oli pienimuotoista luentoa tai vastaavaa. Joskus mukana oli ammattilaisia, jotka käsittelivät asioita omasta näkökulmastaan. Se toi oman tärkeän ulottuvuutensa. Mutta keskinäinen seurustelukin oli tärkeää. Molempia tarvittiin – ja tarvitaan edelleen.”
”Myös se, mitä jotkut ehkä nimittäisivät hömpäksi, oli naisille tapahtumissa tärkeää. Itse olin alle 10-vuotiaana lapsena joutunut hoitamaan puolivuotiasta lasta. Olin siis jo varhain oppinut asettamaan etusijalle aina jonkun muun kuin itseni”, Anneli kertoo. ”Kun sitten kohdalle tuli joku ihan pienikin asia, kuten jalka- tai kasvohoito tai päähieronta, se oli semmoinen hetki, jonka muisti pitkän aikaa”, Anneli sanoo. ”Tuli tunne, että tämä on tarkoitettu minulle – siis minulle!”
Teksti: Kirsi Mäki
Kuva: Anneli Leskinen
Jos sinulla on muistoja A-Kiltojen Liiton naistoiminnasta, ja haluat jakaa niitä Vesipostin lukijoille, ota yhteyttä Vesipostin toimitukseen vesiposti@a-kiltojenliitto.fi.
