Asunnottomuus on myös monien tavallisten taitojen kadottamista
Asunnottomien yötä vietetään YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17.10. eri puolilla Suomea. Tapahtumalla halutaan muistuttaa päättäjiä toimimaan asunnottomuuden poistamiseksi. Monet A-killat ovat tapahtumassa mukana omalla paikkakunnallaan ja päätapahtuma järjestetään Helsingin Kansalaistorilla. Vuoden 2024 teemana on piiloasunnottomuus ja Asunnottomien yön kansalaisliikkeen 16.10. julkaistun kannanoton voit lukea tästä: https://asunnottomienyo.fi/.
Sitten kävi niin, että tuli häätö
”Siinä vaiheessa oli mennyt tosi pitkään tosi huonosti. Olin alkoholisoitunut, sain potkut töistä ja putosin kaikesta. Vetäydyin omiin oloihini ja vain dokailin yksinäni. Kaikki muut asiat jäi hoitamatta: laskut, vuokrat, kaikki. Alamäki kun vain jyrkkenee, niin ei siinä enää edes välitä. Eteisessä oli postia, mutta vain potkaisin ne sivuun. Elämä meni ihan mahdottomaksi. Sitten kävi niin, kun vuokrat oli hoitamatta ja asunto oli hyrskyn myrskyn, että tuli häätö”, kertoo A-kiltatoiminnassakin mukana ollut järvenpääläinen Hessu.
Nyt 58-vuotiaana Hessu asuu omassa vuokra-asunnossa ja toimii kokemusasiantuntijana. Matka häädön jälkeen omaan kotiin on kuitenkin ollut pitkä, ja kivinenkin.
Hygieniakin piti opetella
Häädön kanssa samaan aikaan Hessu joutui, tai pääsi, sairaalaan läheisten huolestuttua ja hankittua viranomaisapua. Kyseessä oli miehen omien sanojen mukaan ääritilanne. Tilanteen vakavuuden tunnisti myös sairaalan henkilökunta, eikä miestä uskallettu kotiuttaa, vaikka fyysinen kunto jonkin verran kohentunut olikin.
Ammattilaisten avulla löytyi mielenterveys- ja päihdetoipujien palvelukoti, jossa Hessu sai olla useamman vuoden. ”Siellä arjenhallinta rupesi palautumaan. Voi sanoa, että ihan kaivamalla kaivettiin esiin oma-aloitteisuutta ja toimintakykyä, jotka olin kadottanut. Hygieniakin piti opetella, sekin oli rempallaan”, Hessu toteaa hieman hyväntahtoisesti itselleen hymähtäen.
”Kun sitten keskusteltiin omaan vuokra-asuntoon siirtymisestä, olin itse vahvasti sitä mieltä, etten uskalla. Siitä ei tuu yhtään mitään. Mulla ei palikat toimi siihen malliin kuin pitäisi yksin asuvalla toimia”, Hessu muistelee ja jatkaa: ”Muutin sitten asumispalveluyksikköön, jossa asuttiin omillaan, mutta paikan henkilökunta oli tarvittaessa tukena. Siellä asuin muutaman vuoden.”
Polku irti asunnottomuudesta on vaikea
”Sitten alkoi tulemaan semmoinen tunne, että voisin olla valmis kokeilemaan asumista omassa asunnossa. Sitten ammattilaisen kanssa ja avulla löytyi vuokra-asunto, jossa nyt asun. En olisi yksin kyennyt sitäkään hoitamaan”, Hessu toteaa.
”Vaikuttaa kylmältä, että huonossa jamassa olevan ihmisen pitäisi heti kyetä elämään itsekseen”, on Hessun mukaan tosiasia, joka palvelujärjestelmässä tulisi muistaa. ”Kun ihminen pääsee hoidosta, se on kriittistä aikaa. Voi tapahtua ihan älyttömiä asioita siinä kohtaa. Rupeaa itse pelkäämään, että tapahtuuko se uudestaan. Polku irti asunnottomuudesta on vaikea. Silloin tarvitaan kaikki saatavilla oleva apu.”
Hessun kokemus vahvistaa käsitystä, että silloin kun ihminen ajautuu asunnottomaksi, tarvitaan paljon ja monenlaista apua – ei pelkästään asunnon löytämistä. Asunnottomuus kun usein tarkoittaa muutakin kuin vain kodin menettämistä, se on myös monien tavallisten taitojen menettämistä.
Teksti on julkaistu Vesiposti-lehdessä 3/2024
Kirjoittaja: Kirsi Mäki, viestinnän asiantuntija
