Elämysterapiaa Inarijärvellä
Teltassa majoittuessaan ihminen on koko ajan tietoinen vallitsevista sääoloista ja aistii ympäristöään koko kehollaan. Luonnossa ollessaan hänen tulee pukeutumisellaan sopeutua vallitsevaan keliin ja ottaa toiminnassaan huomioon sään asettamat haitat ja rajoitukset sekä myös pitää huolta omista välineistä ja tarvikkeista. Savolaiseen tapaan pilke silmäkulmassa ilmaistuna; pakotettua vastuunkantoa, oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Juhannuksen jälkeisellä viikolla joukko A-kiltalaisia päihdetoipujia siirtyi Inarin Nellimin kylästä 50 kilometrin vesireittiä pitkin Kessivuonolle osallistumaan vuosittaiseen Inarinjärvi-elämystapahtumaan. Matka satamasta vuonolle on jo oma elämyksensä. Matka osoittaa osallistujille, kuinka erämaassa tulemme olemaan. Tapahtumassa ollaan eristyksissä muusta sivilisaatiosta, ja kiireellinen apu on helikopteripalvelujen varassa. Tunne pakottaa toipujan tarkastelemaan omaa toimintaansa aina heijasteena koko ryhmään ja ryhmän hyvinvointia ylläpitäen. Ei voi toimia itsekeskeisesti ja pelkästään omista tarpeista lähtien.
Lähiruoka saa myös oman merkityksensä tapahtumassa. Porukka, siis kaikki osallistujat, ovat varautuneet kalastusvälineillä matkaan. Tarkoituksena onkin hankkia ravinto Inarijärvestä, mikä toteutui kiitettävästi. Saalistuksen kokemuksia ja elämyksiä! Kalaa nautittiin keitettynä, leivitettynä, paistettuna, savustettuna, kraavina ja sitruksella raakakypsennettynä. Ruokapöytää toki koristi myös hirvenliha. Hirven oli kaatanut ja lihat purkittanut paikallinen A-kiltalainen. Sama A-kiltalainen tarjosi myös karhunlihaa terästykseksi. Nokkoset ja yrtit ruokalautaselle poimittiin kedolta. Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma, joka lisää laumaan yhteenkuuluvuutta.
Yksilötasolla jokainen kuitenkin kokee keholliset tunteet hyvin intiimisti, puhumattakaan sisäisistä tunteista. Mainittakoon kesäinen sää, ilmanlämpö +28 astetta, sauna yli +80 ja Inarijärven vesi alle +15. Sain kuulla: ”Tämä on elämää.” Ja toinen sanoitti: ”Olen niin onnellinen, jotta voisin pyörtyä.”
Kehollisen kokemisen kautta ymmärrys kehon tuntemuksista selkeytyy ja on kuvattavissa sekä sanoitettavissa. Alitajunnassa myös sisäiset tunteet ovat sanoitettavissa helpommin. Vaikeiden tunteiden kohtaaminen avautuu kokijalle rakentavana, ei hajottavana tekijänä. Koimme tämän yksilöinä ja yhdessä. On minusta itsestäni kiinni, kuinka paljon jaan kokemaani.
Toimimme ja ajattelimme ryhmänä, toistemme tarpeet huomioiden. Yksityisyyskin on tarve, mikä tulee tyydyttää. Yksityisyyden huomioiminen edellyttää kunnioitusta ja erilaisuuden hyväksymistä, toisen arvostamista.
Sanoittakaa tunteet ja kertokaa niistä tosille! Olkaa avoimia ja rehellisiä tunteista. Viekää tämä toistemme hyväksyminen ja huomioiminen tuliaisina A-kiltoihin. Silloin toteutuu yksi arvoistamme: yhteisöllisyys.
Arto
