Slide

Monikulttuurinen kohtaaminen ja päihteet

19.03.2024 Vesiposti
Anna Ristolainen, monikulttuurisuustyön päällikkö, Vuolle Setlementti ry

Olen työssäni kuullut monenlaisista ennakkoluuloista ja yleistyksistä, esimerkiksi että me kantasuomalaiset juomme alkoholia humalahakuisesti tai että kaikille maahanmuuttajille alkoholi on syntiä, haram! Stereotyyppinen ajattelu on ihmiselle hyvin luonnollista ja tehokastakin. Tekemällä yleistyksiä pystymme hahmottamaan maailmaa helpommin. Tässä piilee kuitenkin vaara: kun lokeroimme ihmisiä, voi helposti unohtua, että olemme kuitenkin kaikki yksilöitä. Minä suomalainen olen erilainen kuin sinä suomalainen, ja meidän juomatapamme ja suhteemme päihteisiin eroavat toisistaan. Myös maahanmuuttajat ovat iso joukko yksilöitä, joiden suhtautuminen esimerkiksi päihteiden käyttöön on monenkirjavaa.

Toki taustamme vaikuttaa ja antaa tietyt raamit esimerkiksi lainsäädännön ja tapakulttuurin kautta. Suomessa alkoholi on sallittu päihde ja siihen suhtaudutaan sosiaalisesti melko sallivasti. Tapoihimme voivat kuulua onnittelumaljat, saunakaljat tai pikkujouluhumala, mutta harvemmin pitkät viinilounaat, kuten Etelä-Euroopassa. Joissakin maailman maissa alkoholi on sen sijaan laiton päihde, mutta tilalla voivat olla käytössä sosiaalisesti ja kulttuurisesti hyväksyttävämpiä päihteitä, kuten Suomessa huumeiksi luokitellut marihuana tai oopiumi.

Jotkut maailman uskonnoista suhtautuvat alkoholiin hyvin kielteisesti. Tästäkin huolimatta osa näihin uskontokuntiin kuuluvista juo ja osa – luonnollisesti – myös alkoholisoituu. Kuitenkin mielestäni uskonto- tai kulttuuritausta voi olla päihderiippuvuudelta suojaava tekijä: jos ei ole altistusta, riippuvuus ei puhkea. Toisaalta samat uskontoon tai kulttuuriin liittyvät tekijät vaikuttavat siihen, että addiktion syntyessä kynnys hoitoon hakeutumiselle on korkea. Monelle päihteiden käyttö on suuri tabu ja valtava häpeän aihe, ja addiktiosairauksiin kuuluva salailu on jopa korostuneesti läsnä. Päihdehoitoon voi liittyä myös vääriä uskomuksia, epäluottamusta ja pelkoa, mikä estää avun hakemisen.

Yksin Suomeen tulleet maahanmuuttajanuoret ovat päihteiden käytön riskiryhmää. Taustasta riippumatta nuoruuteen kuuluvat tyypillisesti kokeilut ja rajojen testailu. Jos nuorelta puuttuu perhe tai muu vahva sosiaalinen yhteisö, hänellä on suurempi riski ajautua päihde- tai peliriippuvuuden maailmaan kuin niillä maahanmuuttajanuorilla, joiden perhe on asettamassa rajoja ja vahtimassa kunniaa. Ymmärrys päihteiden käytön tai rahapelaamisen riskeistä voi olla myös vähäisempää kuin Suomessa syntyneillä tai pitkään maassa eläneillä.

Lämmin katse ja ymmärtävä kädenpuristus vie pitkälle

Mielestäni vertaistuki on kullanarvoista myös maahanmuuttajataustaisille päihderiippuvaisille. Vertaistuesta voisivat hyötyä varsinkin ne, joiden lähtömaissa päihteiden käyttöä pidetään häpeällisenä tai kiellettynä. Heidän olisi tärkeää ymmärtää, etteivät he ole ongelmiensa kanssa yksin ja ihan jokainen voi addiktoitua. Riippuvuudet kun eivät katso ihonväriä, kieltä tai syntymämaata.
Vertaistuen haaste voi olla toki yhteisen kielen puuttuminen. Jos käytössä on edes välttävä suomi tai välttävä englanti, pääsee kuitenkin jo alkuun, kun puhuu selkeästi ja tarpeeksi hitaasti. Kannattaa myös muistaa, että merkittävä osa ihmisten välisistä vuorovaikutustilanteista syntyy ei-sanallisesti: lämmin katse, ymmärtävä kädenpuristus ja ystävällinen ääni kompensoivat ainakin sata yhteistä sanaa. Vaikka syvällinen keskustelu ei olisikaan mahdollista, pelkästään yhteinen kahvittelu ja läsnäolo ovat äärimmäisen tärkeitä.

Eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevien kohtaamiseen liittyy usein myös muuta epävarmuutta ja ennakkoluuloja. Jotta kohtaaminen olisi helpompaa, ensimmäisenä olisi hyvä tiedostaa omat ennakkoluulonsa ja stereotyyppinen ajattelu. Kun ensin tiedostaa, sen jälkeen on helpompi kyseenalaistaa. On hyvä muistaa, että kuten itse ei ole stereotyyppinen suomalainen, eivät irakilaiset, ruotsalaiset tai somalitkaan ole kopioita toisistaan. Erojen sijaan kannattaa keskittyä siihen, mikä teitä yhdistää. Vertaistuessa olette ainakin saman asian äärellä.

Teksti ja kuva: Anna Ristolainen,
monikulttuurisuustyön päällikkö,
Vuolle Setlementti ry