Valoa elämään naisten vertaistuellisesta toiminnasta
Olemme kokeneet, että avun hakemisen kynnys on naiselle korkea. Olemme sisäistäneet jo nuorena vaatimuksen pärjäämisestä esimerkiksi äitinä, puolisona tai työntekijänä. Pärjäämisen pakkoa lisää stigman eli häpeäleiman pelko.
”Kun olin pikkutyttö, äiti sanoi minulle, ettei ongelmista pidä puhua ulkopuolisille.”
Kun arki luhistuu
Sisukkaan naamion takana ongelmat syövät voimavaroja. Lopulta havahdumme siihen, että addiktiot sekä psyykkiset, fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat lyövät ylitse hyökyaaltona. Hyväksi uskoteltu arki hajoaa. Oman hyvinvoinnin kustannuksella pärjääminen säteilee myös läheisiin – juuri heihin, joita halusimme pärjäämällä suojella.
”Tykkäsin työstäni ja menestyin siinä. Kompastuskiveni oli se, että tukiverkkoni romahti. Aloitin vahingoittavan suhteen.”
”Tulin sekakäyttäjäksi salakavalasti, kuin vahingossa.”
”Viihdyin työssäni, mutta sitten jouduin eläkkeelle. Jos ei ole eläkkeelle jäädessä muuta, jää tuuliajolle.”
”Oireilu romahdutti arkeni, syöksyin syvään kuiluun.”
”Se oli pelkkää selviytymistä.”
”Kuulun seksuaaliseen vähemmistöön. Häpesin erilaisuuttani. Kun otin päihteitä, tunsin olevani enemmän samanlainen kuin muut.”
”Tuntui, että kukaan ei voi ymmärtää tilannettani.”
Turvallisuutta ja hemmottelua
Nainen on vertainen toiselle naiselle jo sukupuolestaan käsin. On asioita, joita vain naiset kokevat. Naiserityisessä toiminnassa viivähdetään naiseuden myötätuntoisessa taikapiirissä jakamalla kokemuksia ja tunteita. Ehkä vielä suurempi merkitys vertaisuudella on silloin, kun on koettu samankaltaisia tuskallisia elämänvaiheita tai ulkopuolisuutta jo pienestä pitäen verrattuna toisiin tyttöihin ja naisiin.
Naisten vertaisryhmissä voi kokea erikoista turvallisuutta. Naiset puhuvat omissa tapahtumissaan nimenomaan itsestään: arjestaan, pettymyksistään ja unelmistaan. Toisten kuunteleminen helpottaa, antaa suhteellisuudentajua.
”Hienointa on huomata, että en ole yksin, vaan myös muut kokevat vastaavaa.”
”Ryhmissä saan paljon jotain sellaista, jota en vaadi tai odota. Se jokin avautuu toisten kohtaloista ja selviytymistarinoista.”
Toipumisessa ulkonäkökysymykset ja hemmottelun kaipaus eivät ole pinnallisia aiheita nekään. Hemmottelun salliminen itselle voi olla aluksi vieras, jopa kipeä ajatus, mutta hemmottelu lisää kauneudentunnetta ja itseluottamusta hoitaen rikkoutunutta minäkuvaa.
”Kiltanaisten tapahtumaan ensimmäistä kertaa mennessäni ajattelin, että onpahan maailman tylsin asia. Olin ollut pikemminkin hyvä jätkä. Päätin kuitenkin, että annan heille mahdollisuuden.”
”Psyykkinen sairauteni jää hetkeksi taka-alalle ja voin hengähtää.”
Yhdessäoloa sanoin ja sanoitta
Naisilla on suuri tarve ymmärtää itseään ja toisiaan. Kaipaus voi kuitenkin olla meissä niin vanhaa, että se on sanatonta. Äänimaljat, hiljainen keskittyminen värittämiseen, kuvien katseleminen ja rentouttava venyttely ovat esimerkkejä sanattomasta hoitavasta toiminnasta, joka on samalla hyväksyvää läsnäoloa yhdessä.
”Unelmakartan äärellä olen rauhoittunut ja kokenut vahvistumista.”
Toisaalta naisten ryhmässä kuullut sanat voivat koskettaa vahvasti. Mieleen voi jäädä kaikumaan toisen naisen lausuma tai yhdessä ääneen lausuttu vakuutus: Sinä ansaitset kaiken hyvän.
”Tämä lause pitäisi laittaa kotona jääkaapin oveen.”
”Olen saanut toisilta naisilta tukea, kuten kauniita sanoja. Kauniiden ja lempeiden sanojen merkitys on syvällinen.”
On kivaa kokoontua isommallakin porukalla juhlistamaan naiseuden valoa ja iloa. A-kiltanaisten yhteiset hyvinvointitapahtumat ovat olleet juhlapäiviä, joiden päättyessä on jäänyt haikea olo. Mitä minulle juuri nyt kuuluu -kierros kuuluu useimmiten toipujanaisten tapahtumiin. Kauneus – täytekakut, suklaa, kukat ja kynttilät – ovat tärkeitä. Ja ennen ne kaikkea kauniit sanat, joita sanotaan toisille.
Ikä menettää toipujanaisten yhteisöllisyydessä merkityksensä. Nuorempi nainen voi sanoa rohkaisevan sanan vanhemmalle ja vanhempi voi valaa luottamusta nuoremman mieleen.
”Me havahdumme ja saatamme löytää ratkaisuja eheytymiseen – tuntemattomankin ihmisen elämästä.”
”Mielestäni kiltanaiset ovat suvaitsevaisia, älykkäitä ja rohkeita.”
”Nykyään lapseni sanoo: Äiti, mä oon niin ylpeä sinusta.”
Teksti: Neljä kiltanaista ympäri Suomen
Koostaminen ja kuvat: Helsingin A-Kilta ry
