Vuodet täynnä harhailua ja sekoilua

”Pyydettiin kaverin kanssa 12–13-vuotiaana ’alan ihmistä’ ostamaan meille ginipullot. Juotiin ja humalluttiin nopeasti. Tuli suunnaton helpotus. Minua kiusattiin koulussa ja kun humalluin, en miettinyt kiusausarpiani”, muistelee nyt 39-vuotias hyvinkääläinen Sami ensihumalaansa ja jatkaa: ”Humala auttoi siihen hetkeen, siinä tunteessa.”

Ensihumalaa seurasi lukuisia uusia. Mukaan tulivat myös muut päihteet kuin alkoholi. Paljon tapahtui ennen kuin Sami pääsi elämässään nykyiseen pisteeseen. Nyt hän on onnellisessa parisuhteessa ja perheenlisäystä on tulossa. ”Tätä en olisi voinut ikinä uskoa, että on todellakin joku ihminen, joka haluaa olla mun kanssa. Elämässä on nyt niin huikeita juttuja, eikä ne olis mitenkään mahdollisia, jos vielä käyttäisin päihteitä. Päihteen ja käyttäjän väliin kun ei pääse kukaan.”

Mutta palataan nuoreen Samiin.

Ihailin päihdekulttuuria

”Lapsena kotona oli tiukat kotiintuloajat ja säännöt, ja se oli hyvä asia, sillä asuttiin levottomassa lähiössä. Nuorena harrastin urheilua. Siinäkin oli tiukat säännöt, joten alkoholi oli nuorena kuvioissa vain satunnaisesti viikonloppuisin”, Sami kertoo. ”Vanhempien avioero yläasteen lopulla oli käännekohta. Itsellä ei ole ajasta selkeää muistikuvaa, mutta olen kuullut, että muutuin täysin. Rupesin käyttäytymään tosi huonosti. Minulla oli koulussa adhd:n takia oppimisvaikeuksia ja oli kiusaamista edelleen sekä mutsin kanssa tappelua läksyistä. Muutin faijan luo ja pikkuhiljaa päihdehommat tulivat elämään. Jotenkin jopa ihailin päihdekulttuuria.”

Sami kertoo, että jo ala-asteella hän oli turvautunut väkivaltaan kiusaajaansa kohtaan, ja yläasteella ollessa taipumus väkivaltaan konkretisoitui jälleen. Välit parhaan kaverin kanssa menivät poikki, kun kaveri arvosteli Samin isää. Samin reaktio arvosteluun oli väkivalta. Väkivalta tuli kuvioihin vielä monta kertaa myöhemminkin ja liittyi usein päihteisiin. Nyt väkivaltaisuus hävettää.

Tykkäsin humaltua

Peruskoulun jälkeen Sami pääsi ammattikoulun ravintolakokkilinjalle peruutuspaikalle. ”Amikseen tuli joitain samoja kavereita kymppiluokalta ja koulukiusaaminen jatkui sitten sielläkin”, Sami kertoo. ”Oli raskasta ja löysin päihteet. Kun join, halusin lisää ja lisää. Oli selvää, että tykkään humaltua”, Sami muistelee.

”Sitten amiksessa välitunnilla yhdellä kaverilla oli mukanaan vesibongi ja vaikka muistin sanonnan ’Elämä on parasta huumetta”, niin silti otin, kun minulle tarjottiin. Siitä lähti hasiksen päivittäinen käyttö koulussa. Koulu alkoi mennä päin seiniä. Kävin koulussa vain käyttämässä päihteitä, syömässä ja sekoilemassa”, Sami kertoo ja jatkaa: ”Sitten jotenkin skarppasin ja pääsin kuin pääsinkin koulun läpi kolmessa vuodessa.”

Join ja vain pörräsin

”Tässä vaiheessa elämää päihteitä oli tarjolla koko ajan ja vain pörräsin kavereiden kanssa. Väkivalta oli kuvioissa välillä, sillä minusta tulee ihan hullu, jos otan kirkasta viinaa. Kerran, kun sekosin täysin, rikoin kukkakaupan ikkunan. Se oli ensimmäinen rikos ja sitä seurasi ensi kosketus poliisin kanssa”, Sami muistelee.

Tässä vaiheessa Sami jakoi ilmaisjakelulehtiä ja se luonnisti hyvin, mutta toisin oli työn laita hampurilaisravintolassa. Sami poltti pilveä vapaa-ajalla ja omien sanojensa mukaan vain sekoili: ”Pää oli töissäkin niin jäässä, etten tahtonut muistaa, mitä täytteitä hampurilaisiin laitetaan.”

Tyhmyyksiä tuli tehtyä. ”Oli skootteri ja ajoin sillä päihtyneenä. Ei onneksi käynyt mitenkään, mutta eihän se fiksua ollut”, Sami muistelee ja jatkaa: ”Muistikuvat on kyllä hämäriä. Join paljon ja käytin muita päihteitä. Jossain kohtaa olin töissä päiväkodin keittiöllä, sitten vanhainkodin keittiöllä ja sitten menin armeijaan.”
“Armeijassakin olin kännissä. Se oli oikein pohjanoteeraus itselle. Oltiin muka kovia jätkiä, kun myös pössyteltiin armeija-alueella. Mutta armeija toisaalta kyllä rauhoitti poliisin kanssa asioimisesta ja ihan äärimmäisestä sekoilusta.”

Annoin itselleni luvan vetää mitä vaan

Armeijan jälkeen ”meni aika jees päihteiden suhteen”. Sami sai töitä isosta keittiöstä ja muutti omaan asuntoon, mutta sittenpä ei ollutkaan kukaan kertomassa, mitä tehdä, kun tulee töistä kotiin. Askeleet veivät töitten jälkeen baariin, joka päivä, välillä kavereitten kanssa, välillä yksin. Sami tutustui töissä kaveriin, joka poltti pilveä ja lisäksi söi ekstaasitabletteja. ”Se oli kyllä railakasta päihteiden käyttöä. Maanantaina en osannut tehdä ruokaa, kun aivot olivat hävinneet jonnekin viikonlopun aikana. Ekstaasi tyhjensi aivot. Mutta olin kova tekemään töitä, niin sekoilua katsottiin läpi sormien”, Sami kertoo.

Sitten koitti kesäloma ja Sami muistelee: ”Sain neljän viikon kesäloman töistä ja tuli palkka ja lomarahat. Maksoin päältä parin kuukauden vuokrat ja sitten annoin luvan itselleni vetää mitä vaan. Se loma oli aika hurlumheitä, olin joka päivä päihteissä.”

En jaksa enää tätä paskaa

”Loman päättyessä tilanne oli se, että soitin mutsille ja faijalle, etten jaksa enää tätä paskaa. Kävelin Pasilan sillalle. Olin päättänyt tavan: hyppään pää edellä alas, ettei vaan jää mitään, vaan kuolen”, Sami kertoo ja jatkaa: ”Mutsi oli kuitenkin soittanut hätäkeskukseen ja sieltä ehdittiin paikalle. Ne sano, että jos sä koittaisit elää.”

Kerta ei ollut ensimmäinen, kun Sami oli itsetuhoinen. Aikaisemmalla kerralla veli oli pelastanut Samin moottoritien sillankaiteelta roikkumasta. Mutta kerta oli ensimmäinen, kun Sami pääsi ja lähti hoitoon psykiatriselle osastolle ja katkaisuun. ”Painoin silloin noin 60 kiloa, olin ihan luuviulu, kun en ollut syönyt. Katkolla päästessäni muutaman kuukauden päästä painoin 80 kiloa. Olin syönyt kunnolla ja käynyt kuntosalilla. Olin saanut kiinni raittiudesta”, Sami muistelee.

Kohtuukäyttöä – joopa joo

Hoidosta kotiin päästyään Sami kävi vertaistukiryhmissä. Pikkuhiljaa mieleen hiipi ajatus kohtuukäytöstä. ”Olin menossa kuntosalille, enkä päässytkään sinne, kun siellä oli joku tilattu vuoro. Otti niin päähän, että aloin käyttää päihteitä”, Sami kertoo ja toteaa rehellisesti: ”Olin varmaan siis jo aiemmin tehnyt päätöksen, että alan käyttää.”

Kohta Sami päätyi ja pääsi uudelleen hoitoon. Raitis elämä maistui. Sitten Sami osallistui avohoitoprojektiin, jossa muut osallistujat asuivat asumisyksikössä ja Sami ainoana kävi ryhmässä kotoa käsin. Ajatus kohtuukäytöstä hiipi jälleen mieleen. Muut sanoivat, ettei se tule onnistumaan, mutta vähänpä Sami sitä halusi kuunnella ja kuulla.

Kohta elämä oli ”24/7-sekoilua”. Sami käytti sekaisin kaikkea, mitä oli tarjolla. Oli deliriumkohtauksia, kramppeja, heräämisiä oksennukset suussa, paljon väkivaltaa sekä ympärillä että itsellä. Kohtuukäyttö ei onnistunut, eikä mies sitä enää yrittänytkään.

Vaihdoin elämän suuntaviivat ja arvot

Sitten tuli pysähdys. Oli väkivaltarikos, jossa olisi voinut henki lähteä joltakin. Kun Sami sai poliisiasemalta lähtiessä käteensä syytteen, jonka mukaan syyttäjä hakee Samille vankeusrangaistusta, mies pysähtyi: ”Päihde tekee musta semmoisen, mikä mä en haluu olla. Se muuttaa mut täysin. Päihteet on mulle silkkaa myrkkyä.”

Alkoi oikea toipuminen. Aluksi kuitenkin hengenriistäminen oli hoidossa mielessä, sillä pää ei tahtonut kestää menneiden käsittelyä. Hoitolaitokset vaihtuivat, mutta pikkuhiljaa hoito auttoi. Sami pystyi keskittymään täysillä vain ja ainoastaan raitistumiseen. Sami osallistui ryhmiin, keskusteli ja piti kirkkaana mielessä oman tavoitteen pysyä selvin päin.

Sami muutti Hyvinkäälle tukiasuntoon. ”Mä vaan päivä kerrallaan elelin tätä elämää. Oli se haastavaa. Kävin vertaisryhmissä, harrastin, vaihdoin elämän suuntaviivat, arvot ja käyttäytymismallit täysin”, Sami kertoo alkuraittiuden ajoista vuonna 2008.

”Tässä sitä on mennyt. Jossain vaiheessa menin mukaan A-kiltatoimintaan. Perustettiin A-kilta Hyvinkäälle uudestaan”, Sami kertoo ja toteaa: ”A-killasta kiinnostuin nimenomaan toiminnan takia. Ryhmissä istutaan ja jutellaan, mutta A-killassa toimitaan ja tehdään kivoja juttuja.”

Tämä lehden ilmestyessä Sami on ollut selvin päin 16 vuotta. ”Paljon on koetellut. Mielenterveys heittää vieläkin välillä häränpyllyä, mutta silti elän nyt unelmaani”, Sami toteaa ja jatkaa: ”Myös runojen kirjoittaminen on edelleen tärkeää ja yksi paineen purkamiskeino. Uusi kirja onkin tulossa kohta julki.”

Lopuksi Sami haluaa sanoa: ”Kannattaa antaa raittiille ja puhtaalle elämälle mahdollisuus!”

Teksti: Kirsi Mäki
Kuva: A-Kiltojen Liiton arkisto