A-kiltatoiminnassa on tänä vuonna pohdittu ja keskusteltu, mitä vuositeemamme ”Yhteisöstä hyvinvointia” tarkoittaa A-killan arjessa. Tukeeko A-kilta jäsentensä ja kävijöidensä hyvinvointia? Jos, niin millä tavalla?

A-kiltatoiminnan vaikutuksia osallistujien hyvinvointiin on yhteisten keskustelujen lisäksi viime vuosina myös tutkittu. Kysyimmekin MIPA 2.0 Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelman tutkija Sari Jurvansuulta, minkälaisia hyvinvointivaikutuksia tutkimuksen kyselyissä on A-kiltalaisten osalta selvinnyt.

A-kiltatoiminnalla paljon ja monenlaisia hyvinvointivaikutuksia

MIPA 2.0 -tutkimusohjelmassa tehtyjen tutkimusten mukaan A-kiltojen toimintaan tullaan usein monia ongelmia olkapäillä. Osallistumisen myötä elämäntilanne paranee laaja-alaisesti: arki sujuvoituu, päihteiden käytön hallinta helpottuu, mielen hyvinvointi kohenee, vapaa-aika ja ihmissuhteet vireytyvät ja yksinäisyys vähenee. A-kiltalaiset kokevatkin lähes poikkeuksetta toimintaan osallistumisen parantavan tai vähintään ylläpitävän hyvinvointiaan.

Ryhmään kuuluminen ja muiden auttaminen tärkeää

Keskeisintä hyvinvoinnille on kokemus ryhmään kuulumisesta. A-killat koetaan turvallisiksi ja yhdenvertaisiksi yhteisöiksi, joissa saadaan ja osoitetaan aitoa välittämistä – mukaan on hyvä tulla sellaisena kuin on. A-kiltalaisten hyvinvoinnille myös altruismi eli muiden auttaminen näyttää olevan tärkeämpää kuin MIPA 2.0 -tutkimuksen muissa järjestöissä keskimäärin. Tekemällä muille hyvää A-kiltalaiset kokevat itse voivansa paremmin.

Hyväntahtoinen huumori on sosiaalista liimaa

Huumori nousi MIPA 2.0 -tutkimuksessa hieman yllättäenkin tärkeimmäksi yksittäiseksi hyvinvoinnin edistäjäksi. Hyväntahtoinen huumori on sosiaalista liimaa, joka sitoo ihmisiä yhteen ja jota kannattaa vaalia, kun taas nälviminen hajottaa.

Yhteisöllisyyden ja toiminnallisuuden vahva liitto toimii

A-kiltatoiminta tarjoaa myös hyvinvoinnille tärkeitä mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Yhteisöllisyyden ja toiminnallisuuden vahva liitto tuntuu toimivan: A-kiltalaiset kokevat saavansa toiminnasta enemmän tukea hyvinvoinnilleen kuin osallistujat muissa tutkimuksen tavoittamissa järjestöissä keskimäärin.

Sari Jurvansuu, tutkija, MIPA 2.0 -tutkimusohjelma