Vähättely on väkivaltaa ja myös yhteisön ongelma

VEERAT-hanke osallistui lokakuussa Oulussa järjestetylle valtakunnalliselle Väkivaltatyön foorumille, jonka teemana oli ”Jokaisen oikeus turvallisuuteen – Miten autamme erityisen haavoittuvassa asemassa olevia?”

Monista mielenkiintoisista puheenvuoroista minua inspiroi voimakkaasti yhdenvertaisuuskouluttaja Javiera Marchant Aedon puheenvuoro normien vaikutuksesta turvallisuuden tunteeseen ja vähättelyn väkivalta. Piilossa oleva, hienovarainen ilmiö, joka kuitenkin koskettaa meitä ihan jokaista. – Uskon, että myös jokaista A-kiltaa.

Vähättelyä ei saa vähätellä

Vähättely voi olla sanojen ohittamista, naureskelua, tytöttelyä, pojittelua, mielipiteiden väheksymistä, tai kommentteja liittyen yleensä sukupuoleen, ulkonäköön, seksuaaliseen suuntautumiseen, etnisyyteen tai vammaan. Usein vähättely liittyy jollakin tavalla ennakkoluuloihin ja niistä seuraava syrjintä aiheuttaa kokemuksen, ettei ympäristössä ole turvallista olla oma itsensä. Pahimmillaan vähättely ja vähättelevä kielenkäyttö on niin tavallista, ettei soveliaan käytöksen rajoja enää edes tunnisteta tai niihin ei kiinnitetä huomiota.

Miksi toisen ihmisen asiaton kommentointi tai vähättely sitten usein ohitetaan olankohautuksella? Kuin huomaamatta sanomme vähättelyn kohteelle: ”Älä välitä.” Sen sijaan, että sanoisimme ihmiselle, joka puhuu epäasiallisesti: ”Hei, tuo ei ollut asiallista. Meillä täällä ei sallita tuollaista puhetta.” Vähättely kuulostaa sanana niin vähäiseltä, että emme aina osaa ottaa sitä riittävän vakavasti. Meillä ei välttämättä myöskään ole riittävää ymmärrystä siitä, millaisia vaikutuksia vähättelyllä voi olla, paitsi vähättelyn kohteeseen, myös laajemmin.

Toistuessaan vähättely lisää turvattomuutta ja epätasa-arvoa – ja haavoittaa

Vähättelyn sallivassa yhteisössä monesti ajatellaan ja sanotaan ehkä ääneenkin, että ihmisten ei pitäisi olla niin herkkiä ja pahastua tai loukkaantua niin pienestä. Melko usein kuulee myös kommentteja siitä, kuinka mitään ei enää saa sanoa. Kyse voi olla yksittäin ajateltuna pienistä asioista, mutta toistuessa ne kasvattavat vähättelyn kohteeksi joutuvan kuormitusta ja yhteisön turvattomuuden ilmapiiriä. Jos yhteisössä suhtaudutaan sallivasti vähättelyyn tai ei nähdä sitä haitallisena, osa yhteisön jäsenistä joutuu väistämättä yhteisön ulkopuolelle tai ainakin ulkokehälle.

Kuka haluaisi osallistua yhteisön toimintaan, jos kokee tulevansa jatkuvasti vähätellyksi jonkin ominaisuutensa vuoksi? Tai jos osallistuu yhteisön toimintaan, kokeeko ihminen olevansa tasa-arvoinen ja oikeutettu sanomaan oman mielipiteensä, jos joutuu koko ajan jännittämään, miten häneen suhtaudutaan? Vähättelyn luonne väkivaltana voi olla vaikea nähdä. Sillä on kuitenkin merkittäviä seurauksia ja uskon, että A-kiltojen sisällä keskustelu vähättelystä ja siihen suhtautumisesta omassa A-killassa voi lisätä turvallisuutta ja kaikkien osallistujien yhdenvertaisuutta.

On aina helppo neuvoa olla loukkaantumatta, jos asia ei kosketa itseä. Ajatellaan hetki loukkaavia tai ajattelemattomia sanoja paperihaavoina: Jos saat käteesi yhden paperihaavan, se on toki inhottavan tuntuinen, kivuliaskin, mutta paranee melko nopeasti. Mutta entäs, jos saat joka päivä uuden paperihaavan? Yksi tölväisy sieltä, toinen tölväisy tuolta, jatkuvasti päivästä toiseen. Yksi vähättelevä kommentti sukupuolesta, yksi huumoriksi verhottu vitsi ulkonäöstä, yksi tölväisy seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä stereotypioista. Jos tilanne on se, että ihmisellä on monia ominaisuuksia, jotka asettavat hänet jollakin tavalla vähemmistöön yhteisössä, mukaharmittomia tölväisyjä satelee koko ajan. Vähitellen kädet ovat täynnä parantumisen eri vaiheessa olevia paperihaavoja – silloin on kovin vaikea unohtaa paperihaavojen aiheuttama kipu tai rajoitteet käsien toiminnassa.

Vähättely normalisoi syrjintää

Vähättelyn väkivaltaisuus perustuu siihen, että yksilön lisäksi vähättely vaikuttaa myös yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Asiattomien kommenttien ja sanojen merkityksen vähättely normalisoi syrjintää ja vahvistaa normeja siitä, millainen ihmisen oletetaan olevan ja sitä, millaisia ihmisiä yhteisöön sallitaan. On helppo sanoa: ei kaikessa ole kyse syrjinnästä tai ei kaikessa ole kyse naisvihasta. Tunnettu selitys on myös verhoutua huumorin tai suorapuheisuuden taakse. Sehän oli vain huumoria, vitsi, tai näin on aina puhuttu, ei tämä mitään tarkoita. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että kyllä kommentit ja sanat tarkoittavat jotakin, niillä on aina jokin merkitys ja jokin seuraus.

Mieti siis, mitä sanoja käytät

On iso vaatimus osata huomioida kaikki näkökulmat ja onnistua aina valitsemaan sanansa oikein. Voi olla vaikea oppia asioita, jotka ovat itselle vieraita tai ymmärtää millaiset sanat tai asiat voivat olla loukkaavia, jos itsellä ei ole niihin kosketuspintaa. Ei kuitenkaan ole mahdoton vaatimus pyrkiä toimimaan paremmin, pyrkiä huomioimaan puheessaan kaikkia kunnioittava sävy. Jos tiedät, että jokin sana tai kommentti loukkaa toista ihmistä, älä käytä sitä. Loukkaavaa ilmaisua käyttämällä sinä pääset sanomaan sen ääneen, koska olet tottunut tai haluat toimia niin. Vähättelyn kohde saa sanoistasi jälleen uuden paperihaavan.

Se, että yrittää toimia paremmin, riittää. Vähitellen voi oppia aina lisää. Jo edesmenneen ihmisoikeusaktivisti Maya Angeloun miettein haluan muistuttaa: Tee parhaasi siihen asti, kunnes tiedät paremmin. Sitten kun tiedät paremmin, tee paremmin.

Teksti: Maiju Lehtonen
VEERAT-hanke

VEERAT-hanke osallistui Väkivaltatyön foorumiin 2023 myös omalla, projektipäällikkö Maiju Lehtosen puheenvuorolla, jonka otsikkona oli: ”Naiset, jotka ovat toipumassa päihteiden käytöstä ja lähisuhdeväkivallan kysymykset”.